Ei ihan tavallinen päivä

Olipa kerran ihan tavallinen maanantai, aamu alkoi kuten ennenkin.
Pampula huuteli viiden maissa maitopulloansa ja yhdessä sitten nukkuakölllöteltiin sängyssä puoli seiskaan. Neiti Pampula kun on hiukan äitiä virkeämpi tapaus, niin haluaa hän aina käyä melskaamaan äidin päällä, vieressä ja sängyn laidalla, niin että äitikin joutuu karistamaan unihiekat silmistään. Tänä aamuna pienen neidin tarkkavaisuus ei taas ollut ihan parasta, joten neiti kierähti sängystä selälleen lattialle. Huuto oli sen mukaista. Onneksi ei kuitenkaan käynyt pahemmin.

Päivä jatkui sitten hiukan paremmista merkeissä. Yhdessä katseltiin aamun pikku kakkonen, ruokittiin koirat, kasteltiin pihakukat, syötiin aamupuurot (mä korvasin tän osuuden kyllä kahvilla ja leivällä) ja pakattiin kimpsut sekä kampsut. Sen jälkeen päästiin lähtemään molempia miellyttävään harrastukseen, muskariin, viimein kesätauon jälkeen. Muskarissa oli Pampulasta ihanaa tavata kaverit ja kuulla uusia lauluja ja soittimia. Äidistä taas oli terapeuttista nähdä muita samanikäisten äitejä ja vaihtaa kuulumisia sekä tietty musisoida yhdessä pienen kanssa.

Muskarin jälkeen evästä poskeen ja käytiin päiväunia etsimään. Noh, kävikin niin ettei niitä löytynyt mistään! Kuka tunnustaa vieneensä minun pienen mussukkani unet?! :O
Tyttö vaan kitisi ja kiukkusi, enkä saanut häntä unille kuin viideksi minuutiksi, ja tätä ei oikeasti ole tapahtunut tässä reilun vuoden aikana koskaan! Reilu kaksi tuntia yritin tehdä kaikkeni jotta Pampula voisi nukahtaa..mutta ei niin ei. Ilmeisesti uni-aika oli mennyt ja yliväsymys piti hereillä. Tässä välissä siirryttiin jo mummilaan jatkamaan yritystä. No, tätä väsynyttä kitinää ja kiukkuilua jatkui sitten koko päivän, mutta uni ei tullut. Viimein kun lähdettiin ajamaan mummilasta kotiin, niin neiti siinä viiden jälkeen nukahti noin 11 tunnin valvomisen jälkeen puoleksi tunniksi! Tämän jälkeinen ajankohta, johon sisältyi iltatoimet ja puurot yms meni huudon säestyksellä. Kun sitten viimein päästiin maitopullon kanssa tytön huoneeseen ja olisi pitänyt käydä yöunille, niin kappas, unimasa oli hukannut jo toistamiseen saman päivän aikana meidän osoitteen! uskomatonta! Siinä pyörähti reilu tunti ennenkuin sain tytön rauhoittumaan ja unille. Mielenkiinnolla odotan että kuin katkonainen yö meillä onkaan edessä! Toistaiseksi onneksi ei ole tarvinnut laukata huoneessa kuin vasta pari kertaa. Vaikka olen aina pitänyt päiväunia tärkeänä asiana, niin tänään sain todeta ettei ilman niitä tule kerrassaan mistään mitään!

Äitiäkin väsyttää, joten lienee aika kömpiä peiton alle ja huudella hyvää yötä! :)