Tämän vuoden kuulumisia

Tervehdys pitkästä aikaa!

Aika on hujahtanut oman navan ja ympyröiden sisällä niin ettei ole ehtinyt päivitellä kuulumisia tännekään.

Mutta jospa nyt sitten pikakelaisi kuulumiset tältä kuluneelta vuodelta. :)

Jos ensin keskityttäis tuohon meidän niin rakkaaseen uhmailevaan taaperoon.

Pihla on sairastellut tässä muutaman kuukauden sisällä kolme flunssaa ja yöt on olleet sitä kautta tosi rikkinäisiä. Muuten neiti on kuin itse aurinko, auttaa mielellään äitiä joka asiassa ja sanoja suoltaa jo aika paljon, ymmärrystä on sitten kyllä sitä enemmän. Sitten on myös uhmaa, kaikki pitäisi saada tehdä itse, mitään ei saisi kieltää, ruokailut on välillä aivan tuskaa ja päiväunet menee tosi taisteluiksi kun tahto ei anna periksi sekä lisäksi pukeminen on todella kamalaa, ja lähteminen ylipäätänsä minneen.

Yleensä neiti kuitenkin on ihana itsensä ja jos itse saisi päättää, katsoisi päivät pitkät Palomies Samia. Aina kulkemassa kaukasäätimen kanssa ja hokemassa "pa, pa". Että näin.

Käytiin tuossa tammikuussa Ruotsissa ja neiti oli kyllä niin onnessaan pallomeressä, kylpyläosastolla ja muutenkin laivalla. Ja muumit oli aivan ykkösjuttu! Koko ajan hoettiin "muumi,muumi,muumi"!
Tyttö nukkuikin kuin enkeli kun laiva keinui (ja äiti taas ei nukkunut) ja sai nukkua äitin vieressä. Teki kyllä ihan hyvää koko poppoolle käydä jossakin hiukan rentoutumassa, vielä kun ollaan pieni perhe. :)

Tässä muutama kuva Pihlasta laivalla:

 

(tää on muumikonsertista, jossa oli kiva tanssia ja taputtaa :))

 Katselmus omaan napaan sitten. Maha on todella iso ja kipuinen. Sf-mitta huitelee suurempana kuin mitä se oli esikoisesta ihan viimeisilläni. Hurjaa. Ja viikkoja huomenna siis 31+0.

KOKSissa olen saanut juosta kontrolleissa tämän tästä, ja vauvoilla vaikuttaa olevan kaikki hyvin. Vastaavat jopa suurinpiirtein viikkojakin kooltaan.

Oma olo sitten onkin jotain ihan kamalaa. Supistelee, koskee, kolottaa, liitokset lahoaa ja iskias vie jalat alta. Lisäksi kohdunkaula on lyhentynyt huomattavasti.

 Mitään ei juurikaan voi/jaksa tehdä, mutta teen sen mitä pystyn ja yritän välttää supisteluja.

Ja lisäksi sain vaivakseni tähän raskauteen vielä niinkin "ihanan" vaivan kuin RaDin. Nyt olen mittaillut sitten sokereita ja tarkkaillut syömisiäni, ja arvot on ihan hyvin pysyneet kurissa. Lääkäri päättää sitten tuossa maaliskuun alussa miltä tilanne näyttää ja arvioi mahdollisen insuliinin tarpeen.

Kaksosten huoneen remonttikin on valmis, oikeastaan vaan muutamia kalusteita enään vailla. Laitan vaikka kuvia, kunhan muistaisin niitä ottaa.

Viikonloppuna suunnataan Ikeaan (vielä kun mä jotenkin pystyn kävellä), joten jospa ne loput hankinnat saataisiin sitten sieltä.

Laitan tähän nyt kuvan tästä kaksiosta, mutta kuva on kyllä muutaman viikon takainen (olisko 28+jotain). Pitäisi saada aikaiseksi otettua uusi, onhan tuo taas tuosta kasvanut aika tavalla.

Muuten elämään on mahtunut sitä ihan tavallista arkea, lähinnä kuitenkin remppaa ja kotihommia.
Liikunta on jäänyt tosi minimiin ja se kyllä harmittaa, etenkin koirien puolesta. Tosin eipä näitten järkyttävien pakkasten aikaan nekään tuolla ulkona viihdy yhtään.
Odotan niiiiiin kevättä, aurinkoa ja lämpöä sekä tietty kahta pientä "oravaa". :) Olisin kyllä niin valmis jo saamaan tämän kaksikon mahasta ulos, mutta tottakai toivon että pysyisivät nyt oikeasti sisäpuolella vielä jonkun aikaa!



Oikein ihanaa kevään odotusta kaikille!